Miksi seepra hymyilee? 11/2016

Tuomari Ari

Miksi seepra hymyilee?

 

Ringette, kuten mikä tahansa muukin joukkueurheilulaji tarvitsee lajiin rakastuneita ihmisiä valmentajiksi, huoltajiksi, rahastonhoitajiksi, joukkueenjohtajiksi, toimitsijoiksi ja tuomareiksi. Unohtaa ei sovi myöskään pelaajien kotiväen panosta. Hallilla tulee vietettyä tunti, jos toinenkin ja ajokilometrejä harjoituksiin sekä peleihin ei kukaan järkevä ihminen halua edes laskea.

Oma parisuhteeni ringeten kanssa alkoi neljä vuotta sitten, kun vanhin tyttäreni aloitti Hyvinkäällä ringettekoulun. Samaan aikaan parempi puoliskoni herätteli henkiin B-juniori-iässä jäähylle laitettua harrastusta aloittamalla Ladyringeten. Ensimmäisen ottelun hän pelasi vanhan seuransa Espoon kiekkoseuran riveissä. Matkat harjoituksiin ja peleihin olisivat käyneet liian raskaiksi ja niinpä joukkueeksi valikoitui Hyvinkää Ringette, jonne Kanta-Hämeen helmestä Riihimäeltä ajaa alle kahdessakymmenessä minuutissa.

Itseäni ei tarvitse juurikaan uusiin asioihin mukaan houkutella. Ringettekoulun joukkueenjohtajan virkaan ei ollut vapaaehtoisia jonoksi asti ja niinpä löysinkin itseni vaihtopenkin päästä melko nopeasti. Laji alkoi koukuttaa entistä enemmän ja seuraavalla kaudella vaimoni otti vastaan ringettekoulun vastuuvalmentajan postin. Kauden lopussa ringettekoulussa oli mukana lähes kolmekymmentä innokasta ja taitavaa tyttöä. Keravalla järjestettyyn ringettekoulun lopputurnaukseen osallistuimme kahdella joukkueella. ”Ylämummot” ja ”tötteröverkot” latoivat Shakersin emännöimässä turnauksessa maaleja oikein urakalla ja ehtipä muutama pelaaja käydä pelien välillä kasvomaalauksessakin. Suurin osa turnaukseen osallistuneista ringettekoululaisista on jatkanut ringetteä Hyvinkäällä eri ikäkausijoukkueissa.

1348 ottelua jalkapalloerotuomarina 25 vuoden aikana. Kohtuullinen lukema, vaikka itse sanonkin. Jalkapallossa erotuomaripula on akuutti. Parhaimpana tai pahimpana vuotena itselleni tuli täyteen 140 tuomittua peliä. Ottaen huomioon, että jalkapallon sarjakausi kestää pääasiassa huhtikuusta lokakuulle voi jokainen laskea, ettei vapaailtoja tuona kautena juurikaan tunnettu. Loppukaudesta tällainen ottelukuorma näkyi väkisin suoritusten laadussa. Peleihin ei ollut enää kiva lähteä vaan tuomaroinnista tuli pakkopullaa. Se ei ole hyvä. Muutama vuosi sitten jalkapallo sai jäädä, vaikka tuomarikollegoiden kanssa olikin aina mukavaa. Aika aikaansa kutakin.

Jalkapallossa itseäni jäi harmittamaan se, että aivan korkeimmat sarjatasot jäivät tuomarin roolissa itseltäni kokematta. Yritystä kyllä oli mutta asenne lajia kohtaan ei ollut sellainen, joka olisi mahdollistanut tuomaroinnin vaikkapa Veikkausliigassa. Muutaman vuoden tauko tuomaritoiminnasta ja ringetteen tutustuminen tekivät tehtävänsä ja löysinkin itseni syyskuussa 2016 Hyvinkään jäähallin neuvotteluhuoneesta alkeistuomarikurssilta. Muutama viikko tästä eteenpäin aluetuomarit kouluttautuivat Hyvinkäällä Cumulushotellin kokoustiloissa ja ensimmäinen ringetteottelu raitapaitana alkoi lähestyä.

Väitän, että erotuomaritilanne Etelä-Suomen alueen ringettesarjoissa on parempi kuin missään muussa lajissa. Erotuomareita on ottelumääriin suhteutettuna hyvin paljon ja ainakin itselleni jokainen pelipäivä on kuin juhlapäivä. On hienoa päästä kentälle palvelemaan ringetteä tuomarin roolissa, oli kyseessä mikä ottelu tahansa. Kuluvana viikonloppuna kokemukseni ringettetuomaroinnista on jälleen karttunut kolmen ottelun verran. Jokaisessa ottelussa olen oppinut paljon uutta niin pelaajilta, toimihenkilöiltä kuin tuomarikollegoiltakin.

Sunnuntaina 13.11. olin erotuomarina Hyvinkäällä D-juniorien ottelussa, jossa kotijoukkue Hyvinkää kohtasi Espoon kiekkoseuran. Ottelun jälkeen vaihdoin kuulumisia Hyvinkää Ringeten pelaajien kotiväen kanssa. Tein lähtöä jäähallilta kohti kotia, kun erään pelaajan isä kysyi minulta, miksi hymyilin kentällä niin usein, jopa jäähyä tuomitessani. Hyvä kysymys. Kenties kyse on siitä, että ringette itsessään on niin hieno laji, että siinä mukana ollessa ei oikein muuta voi tehdä kuin hymyillä.

 - Ari Ranki